FANDOM


Seelisodat, myös Selonialaissodat on nimi neljä vuotta kestäneelle konfliktille Seeliassa vuosina 1018-1022. Se alkoi, kun Tautas II Thursilainen, Praasian kuningas, ylitti Tausall-joen armeijoineen Seeliaan ja ryhtyi valloittamaan maata. Tautas III näki parhaaksi lamauttaa seelien taistelutahdon ryöstämällä ja polttamalla paikallisten yhteisöjä siten, etteivät ne pystyneet nousemaan osaksi Seelian kuninkaan armeijaa.

Seelien kuningas, Andzatas sai kuitenkin kerättyä kokoon armeijan, joka oli kuitenkin liian pieni ja heikko vastustaakseen praasialaisten etenemistä, ja Seelian mahti murtui Virgan Taistelussa syksyllä 1018. Kuningas Andzatas haki pian taistelun jälkeen tukea pohjoiselta naapuriltaan Lubaskalviasta.

Seelia jatkoi ponnistelujaan Praasiaa vastaan uudella tuellaan, mutta seelien heikentyessä Lubaskalvian armeijoiden komentaja, Waldas Mastilainen julistautui seelien uudeksi kuninkaaksi ja määräsi Andzataksen tapettavaksi. Näin konfliktiin syntyi kolme osapuolta; Waldaksen lubaskalvialainen armeija, Praasia ja Seelian armeijan rippeet, jotka kävivät partisaanisotaa molempia osapuolia vastaan.

Varsinainen sota päättyi Praasian voittoon ja Seelian de jure liittämiseen osaksi Tautas III:n valtakuntaa, mutta kuninkaan armeijasta eronneet Myöhästelijät, joukko lännestä saapuneita palkkasotilaita, luopui sopimuksestaan ja valloitti itselleen Brignaun kaupungin lisäksi muita linnoja Seeliasta. Praasialaisten piirittäessä Brignauta Myöhästelijät yllättivät heidät ja saivat kuninkaan armeijan perääntymään Tausallin taakse. Siten Myöhästelijöistä tuli ainoa Seeliassa vaikuttava mahti, jota Tautas III ei pystynyt yksin päihittämään. Palkkasotilaat ryöstivät ja sortivat paikallista väestöä noin vuoden ajan, kunnes he nousivat laivoihin Svenstorfissa ja purjehtivat takaisin Monarkioihin sotasaaliinsa kanssa.

Sodat jättivät ennen hedelmällisen Seelian maan lohduttomaksi ja autioksi paikaksi, ja monet eloon jääneet paikalliset kääntyivät laittomuuksiin pysyäkseen hengissä. Lubaskalvia ei sopimuksensa takia voinut valloittaa helposti saatavilla olevaa maata itselleen, mutta myöskään Praasialla ei ollut resursseja palauttaa järjestystä. Ne seelit, jotka yhä uskoivat oman maansa itsenäisyyteen, kerääntyivät hajanaisiin miliiseihin jotka kukin kannattivat eri miehiä kuninkaaksi.

Vasta vuonna 1025 Tautas III:n seuraaja, Treniotas I, toi Praasian uuden armeijan takaisin Seeliaan ja ryhtyi sotimaan itsenäisyyttä kannattavia kapinallisia vastaan. Tautaksen menehtyessä Lubaskalvian kuningas kuitenkin tulkitsi sopimuksen päättyneen ja ryhtyi uudelleen valtaamaan Seeliaa itselleen. Tästä alkoi vuoden 1025 Praasialais-Lubaskalvialainen sota, jota ei enää lasketa osaksi Seelisotia.

Community content is available under CC-BY-SA unless otherwise noted.